kiinnitysjaksojen

Kiinnitysjaksojen on suomalainen termi, joka viittaa kiinnityksen tai pledgin voimassaoloaikaan – siihen aikaan, jolloin kiinnitys sitoo velan ja antaa velkojalle oikeuden turvata saamisensa kiinteistöllä tai muulla encumbrance-merkinnällä. Termiä käytetään erityisesti kiinteistö- ja pankkijärjestelyissä sekä silloin, kun kiinnitys rekisteröidään kiinnitysrekisteriin.

Kiinnitys voi syntyä velkasuhteen tai oikeudellisen prosessin seurauksena ja se rekisteröidään maanmittauslaitoksen ylläpitämään kiinnitysrekisteriin. Kiinnitysjakso määrittelee sen jälkeen kiinnityksen voimassaolon keston: se pysyy voimassa niin kauan kuin velka on olemassa, velkaa maksetaan tai kiinnitys vapautetaan. Jaksoa voidaan pidentää jatkokiinnityksillä tai uusimisilla osana velkasuhteen ehtojen toteutumista.

Jakson päättymisen tavat vaihtelevat: se loppuu, kun velka raukeaa tai kiinnitys puretaan velkojan suostumuksella ja rekisteriin merkittävästi muutetaan. Jos velallinen lainan maksuongelmat ratkaistaan tai kiinnitys realisoidaan (esim. myynti tai muu toteutus), kiinnitys voi purkautua velan vanhetessa.

Käytännössä kiinnitysjaksojen pituudella on merkittäviä vaikutuksia sekä velalliseen että luottoon liittyviin riskienhallintaprosesseihin: ne vaikuttavat esimerkiksi mahdollisuuksiin uudelleenrahoitukseen, lainan kustannuksiin ja kiinnitysten etusijaan. Kiinnitys- ja siihen liittyvät käsitteet sekä niiden vaikutukset ovat olennaisia kiinteistö- ja rahoitusjuridiikassa.

Lisätietoja: kiinnitys, kiinnitysrekisteri, kiinteistöoikeus.