kiillotettava

Kiillotettava on suomen kielen sana, joka muodostuu verbistä kiillottaa ja -ttava-päätteestä. Se toimii adjektiivina tai substantiivina ja viittaa kohteeseen, jonka kiillottaminen on tarkoitettu tai vaadittu. Yleensä sitä käytetään teknisissä, teollisissa ja huoltoon liittyvissä yhteyksissä kuvaamaan pintojen lopputilaa tai käsittelyvaihetta.

Käyttöesimerkkejä ovat esimerkiksi "kiillotettava pinta" ja "kiillotettavat kappaleet". Näin ilmaistaan, että kyseisen kohteen kiillotus tai kiillotusprosessi on suunniteltu tai väliaikaisesti tekeillä. Sanaa käytetään sekä konkreettisista pinnoista, kuten metallista, lasista tai korusta, että kuvainnollisesti jonkin asian viimeistelystä tarkoittaen.

Etymologia ja taivutus: Kiillotettava muodostuu kiillottaa-verbistä sekä adjektiivien -ttava-päätteestä. Sillä on samankaltainen taivutus kuin muilla adjektiiveilla: kiillotettava pinta, kiillotettavan pinnan, kiillotettavalle pinnalle, kiillotettavana jne. Taivutus noudattaa lain "adjektiivit taipuvat substantiivien tavoin" -periaatetta.

Tulkinta ja vivahteet: Kiillotettava korostaa, että kyseessä on kohde, jota varten on tai tulee tehdä kiillotus, eikä lopullista tilaa välttämättä entuudestaan. Se on neutraali ja käytännönmukainen termi usein tuotanto-, mekaniikka- ja myynti- sekä huoltoalan kielessä.