kiikarit

Kiikarit ovat optisia laitteita, joilla kaukana olevia kohteita tarkkaillaan kahdella silmällä. Ne koostuvat kahdesta rinnakkaisesta kaukoputkesta, jotka jakavat tarkennusmekanismin. Valo kulkee etu- ja okulaarilinssien kautta, taittuu prisman avulla ja suurennus toteutuu okulaarin kautta. Tämä kaksisilmäinen rakenne tuottaa kolmiulotteisen kuvan ja helpottaa kohteiden paikantamista.

Tekniset tiedot esitetään usein muodossa XxY, esimerkiksi 8x42 tai 10x50. Suurennus vaihtelee noin 6x–20x, objektiivin halkaisija 30–82 mm. Suurempi halkaisija kerää enemmän valoa ja tuottaa kirkkaamman kuvan. Ulostulooppipituus (exit pupil) lasketaan halkaisijan jaon tuloksena; suurempi arvo helpottaa käyttöä heikossa valossa. Näkökenttä ilmoitetaan yleensä metreinä per 1000 metriä tai asteina. Silmäetäisyys (eye relief) kertoo, miten kaukaa silmäsi voi olla okulaarin edessä; se on tärkeä silmälasien käyttäjille. Linssien pinnoitteet parantavat läpikuultavuutta ja kontrastia; jotkin mallit käyttävät lisäpinnoitteita. Monet kiikarit ovat veden- ja huurtumattomia sekä tiiviitä, ja jotkin mallit soveltuvat jalustakäyttöön.

Käyttötyypit jakautuvat porro- ja roof-prismikiikareihin. Porro-kiikarit ovat usein edullisempia ja tarjoavat laajemman kuvakulman, mutta ne voivat olla kookkaita. Roof-kiikarit ovat kompaktimpia ja kestävämpiä, mutta valmistus on tarkempi. Suorat mallit ja 45 asteen kulmamallit tarjoavat erilaisia katselukulmia; 45° mallit ovat suosittuja lintujen tarkkailussa.

Sovellukset: luonnon- ja lintujen tarkkailu, metsästys, urheilu sekä merelliset katselutilanteet; tähtitieteessä suurempi valonkeruukapasiteetti on hyödyllistä. Huolto: puhdista linssit mikrokuituliinalla, vältä pinnoitteiden naarmuttamista ja säilytä kuivassa. Kiikarien kehitys on jatkunut 1800-luvulta eteenpäin, ja merkittäviä edistysaskeleita ovat linssipinnoitteet, vedenpitävyys ja vakaus; Zeiss ja muut valmistajat ovat olleet vaikuttajia alalla.