kiihdytysjännitteen

Kiihdytysjännite (gen. kiihdytyksen jännite) on sähköisessä koneessa kenttäkäämin tai kenttäkäämin säätöön liittyvä syöttöjännite. Sillä luodaan ja säädetään koneen magneettista kenttää, mikä vaikuttaa sekä vääntöön että nopeuteen. Termiä käytetään erityisesti tasajännite- (DC) koneiden, synkronisten koneiden sekä brushless DC -moottoreiden yhteydessä. Kiihdytysjännite on usein pienempi kuin pääkäytön tai käytettävän arvon jännite, ja sen muutoksella voidaan hallita fluxia ja siten koneen toiminta-alueita.

Sovellukset ja vaikutukset. DC-koneissa kiihdytysjännite säätelee kenttävirtaa: suurempi kiihdytysjännitteen arvo tuottaa suuremman kenttävirran ja vahvemman magneettikentän, mikä nousee vääntöön ja vaikuttaa nopeuteen eri kuormituksissa. Säädöissä kiihdytysjännitteen avulla voidaan toteuttaa nopeuden säätö ja vakiintuneen nopeuden ylläpito sekä kenttävoimakkuuden hallinta. Synkronisissa koneissa kiihdytysjännitteellä hallitaan kenttävirtaa, jolla vaikuttava magnetointi säätelee jännitteenkantokykyä, reagointia varauksessa ja energian laadun hallintaa.

Säätömenetelmät. Perinteisesti kiihdytysjännite on säädetty käyttämällä vastuksia kenttäkäämin sarjassa tai eristysvajesäädöillä. Nykyään käytetään elektronisia virityksiä, kuten thyristori- tai IGBT-pohjaisia viritysvirityksiä, sekä automaattista säädäntöä (AVR) generaattoreissa ja moottoreissa, joka mittaa ulostulojännitteitä ja säätää kiihdytysjäänniettä sen mukaan.

Turvallisuus ja muut näkökohdat. Liiallinen kiihdytysjännite voi ylikuumentaa kenttäkäämin tai aiheuttaa magneettikentän saturoitumista. Siksi kiihdytysjännite on usein suojattu ylikuumenemissuojilla ja virityksen rajoituksilla. Kiihdytysjännitteellä on keskeinen rooli sekä nykyaikaisten koneiden suorituskyvyn että sähköisten ohjausjärjestelmien toimivuudessa.