kiihdytysjännitettä

Kiihdytysjännite, suomeksi myös kiihdytysjännite, on elektroniputkissa tai muiden tyhjiölaitteiden sisällä käytetty sähköinen potentiaaliero, joka saa aikaan varattujen hiukkasten, tyypillisesti elektronien, kiihtymisen. Tämä potentiaaliero luodaan yleensä kahden elektrodin välille, joista toinen, katodi, emittoi elektroneja ja toinen, anodi, on positiivisesti varautunut. Suurempi positiivinen jännite anodilla vetää elektroneja voimakkaammin puoleensa.

Kun elektroneilla on riittävästi energiaa, ne voivat esimerkiksi iskeytyä kohde-elektrodiin ja synnyttää röntgensäteilyä, kuten röntgenputkissa. Vastaavasti kiihdytysjännitettä hyödynnetään myös elektronimikroskoopeissa, joissa suuri jännite antaa elektroneille tarvittavan energian tarkkojen kuvien muodostamiseksi näytteistä. Jännitteen suuruus vaikuttaa suoraan hiukkasten saamaan energiaan ja siten niiden käyttäytymiseen laitteen sisällä.

Kiihdytysjännitteen taso vaihtelee suuresti riippuen laitteen käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi televisioiden vanhoissa kuvaputkissa jännitteet olivat tyypillisesti kymmeniä kilovoltteja, kun taas hiukkaskiihdyttimissä ja elektroniikan tutkimuksessa voidaan käyttää jännitteitä, jotka ovat miljoonia tai jopa miljardeja voltteja. Täsmällinen jännite on kriittinen tekijä laitteen toiminnalle ja saavutettavalle suorituskyvylle.