kielijärjestelmiä

Kielijärjestelmä tarkoittaa kielen rakenteiden, säännösten ja resurssien kokonaisuutta, jonka avulla kieli tuotetaan, ymmärretään ja käytetään. Kielijärjestelmiä voidaan tarkastella sekä yksittäisen kielen sisäisen organisaation että useiden kielten vertailun näkökulmasta. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka äänteet, sanat, lauseet ja merkitykset liittyvät toisiinsa ja miten ne muuttuvat kieliyhteisössä.

Keskeiset osa-alueet ovat äänneoppi (fonologia) sekä niiden tuottamisen ja havaitsemisen säännöt, morfologia (sanaston ja sanojen muodostuminen), syntaks (lauseiden rakenne), semantiikka (merkitykset) ja pragmatiikka (kielen käyttö kontekstissa). Leksikko eli sanasto sekä kirjoitus- ja oikeinkirjoitusjärjestelmät ovat olennaisia osia kielijärjestelmää. Kielijärjestelmässä esiintyy variaatiota kieliyhteisön sisällä ja sen ulkopuolella.

Luonnollisista kielistä voidaan tehdä typologinen vertailu: ne eroavat morfologian ja syntaksin rakenteissa sekä äänteissä. Osa kielistä on agglutinatiivisia, osa fusionalisia, ja niillä on erilaiset kirjoitusjärjestelmät. Kielijärjestelmiä voidaan tarkastella sekä内部 että ulkopuolisten kieliyhteyksien kontekstissa, mikä heijastaa kielen moninaisuutta ja sopeutumista.

Kielijärjestelmiä tarkastellaan myös teknologiassa: luonnollisen kielen prosessoinnissa (NLP) kieli mallinnetaan sekä tilastollisesti että sääntöihin perustuen, jotta voidaan toteuttaa tehtäviä kuten puheentunnistus, käännökset ja tekstin tuottaminen. Näin ollen kielijärjestelmän käsite ulottuu sekä inhimillisen kielen rakenteisiin että tietokoneisiin sovelluksiin.