kielenvariaatioissa

Kielenvariaatioissa on kyse kielen moninaisuudesta, jota ilmenee puhujien ja tilanteiden mukaan. Sama kieli voi esiintyä useina muotoina riippuen alueellisista eroista, sosiaalisesta taustasta, iästä, sukupuolesta sekä käytännön tilanteesta. Variaatioita tarkastellaan sekä äänteellisissä (fonologisissa) piirteissä, sanastollisissa (leksikaalisissa) valinnoissa että morfologisissa ja syntaktisissa rakenteissa.

Tyypillisiä muotoja ovat alueellinen dialekti, sociolekti sekä rekisteri, kuten muodollinen ja epämuodollinen kielenkäyttö. Yksilöllinen kielimuoto, idiolect, kuvaa kunkin puhujan oman kielenkäyttötavan.

Variaatio voi esiintyä myös ajassa, jolloin kieli kehittyy ja muuttuu yhteisön käytössä. Variaation eri tasot—äänteet, sanasto, morfologia ja syntaks—ovat yhteydessä toisiinsa, ja yksittäiset piirteet voivat korreloida puhujan taustan tai kontekstin kanssa.

Tutkimus painottuu variationistiseen lähestymistapaan, jossa käytetään tilastollisia menetelmiä ja suuria puhujien tuottamia aineistoja. Tutkijat selvittävät, miten piirteet korreloivat muun muassa puhujan taustan, tilanteen ja muiden tekijöiden kanssa.

Merkitys: kielenvariaatioissa ymmärrys kielten moninaisuudesta ja kieliyhteisöjen dynamiikasta lisää sekä kielenopetusta että kielellistä oikeudenmukaisuutta. Ymmärrys varioivasta kielestä tukee comunicaatiota, kielipoliittisia päätöksiä sekä koulutusta ja kielten aseman huomioimista yhteiskunnassa.