kidejärjestelmissä

Kidejärjestelmissä viitataan kiderakenteen säännönmukaisuuteen ja symmetriaan, joiden perusteella kidekasvun rakenteelliset parametrit määritellään. Luokittelussa otetaan huomioon sekä unit cellin pituudet a, b ja c että joidenkin kulmien α, β ja γ suuruudet sekä kidepeilien määrä ja suuntautuminen. Tämä jaottelu auttaa kuvaamaan ja vertailemaan minerologisia ja materiaalin kiderakenteita.

Seitsemän kidejärjestelmän mukaan: triklininen, monoklinii, ortorombinen, tetragonaalinen, trigonaalinen, heksagonaalinen ja kubinen. Jokaisessa järjestelmässä perusparametrit täsmenevät seuraavasti: triklininen a ≠ b ≠ c ja α ≠ β ≠ γ ≠ 90°. Monoklinii: α = γ = 90°, β ≠ 90°. Ortorombinen: α = β = γ = 90°. Tetragonaalinen: a = b ≠ c ja α = β = γ = 90°. Trigonaalinen: a = b = c ja α = β = γ ≠ 90°. Heksaagonaalinen: a = b ≠ c; α = β = 90°, γ = 120°. Kubinen: a = b = c ja α = β = γ = 90°.

Kidejärjestelmät liittyvät vahvasti Bravais-lattice-luokitukseen, jonka 14 lattiat kattavat laaja-alaisesti nämä järjestelmät. Käytännön merkitys ulottuu esimerkiksi mineraalien diffraktionssaantien tulkintaan sekä aineiden fysikaalisten ominaisuuksien, kuten rikkonaisuutta ja cleavagen luonnetta, ymmärtämiseen.

Esimerkkejä kidejärjestelmien ilmentymistä mineraaleissa: triklininen – plagioklaasi; monoklinii – gypsum; ortorombinen – oliiviini; tetragonaalinen – cassiterite; trigonaalinen – kvartsi; heksagonaalinen – beryl; kubinen – halokliitti ja fluoriitti.