kidealueita

Kidealueita on kristallin tai kiderakenteen sisäisiä alueita, joilla kiteitä on sama orientaatio. Polykrystalisissa materiaaleissa kidealueet käytännössä vastaavat yksittäisiä kiteitä, joiden suunnat voivat poiketa toisistaan. Näiden alueiden rajat ovat kide- tai rajapintoja, jotka erottavat toisiaan.

Kidealueet muodostuvat kiteytyksen ja mikrorakenteen kehityksen aikana. Jäähdytysnopeudet, epäpuhtaudet sekä plastinen muodonmuutos voivat synnyttää useita kasvu- ja orientaatiovirheitä, jolloin syntyy monia eri kiteitä ja niiden alueita. Annealing- tai uudelleenmuotoiluprosessit voivat muuttaa kidealueiden kokoa ja jakautumista, usein suurentaen yksittäisten kidealueiden mittoja.

Kidealueiden koko ja orientaatio vaikuttavat materiaalin ominaisuuksiin. Pienemmät kidealueet (monimutkainen sisäinen tekstuuria) voivat lisätä lujuutta Hall-Petch -ilmiön mukaan, mutta ne voivat heikentää duktiliteettia ja plastista venyvyyttä. Kidealueiden rajat toimivat myös paikkoina difuusiossa, korroosiolla sekä muodonmuutosten ohjauksessa, joten kidekoko ja tekstuuri ovat keskeisiä suunnittelussa ja valmistuksessa.

Kidealueita tutkitaan ja kartoitellaan useilla tekniikoilla, kuten elektronista takaisinheijastdiffraatiota koskevalla EBSD-menetelmällä, XRD-diffraatiolla sekä TEM- ja valomikroskopialla. Näiden menetelmien avulla voidaan määrittää kidealueiden kooltaan ja orientaatioltaan sekä rajamuotojen tyypit, ja näin arvioida niiden vaikutusta materiaalin mekaanisiin, termisiin ja korroosiöön liittyviin ominaisuuksiin.