keskinkertaisuudesta

Keskinkertaisuus viittaa ominaisuuteen tai tilaan, joka on keskimääräinen, ei erityisen hyvä tai huono. Se on usein vastakohta poikkeuksellisuudelle tai erinomaisuudelle. Arkikielessä sanaa voidaan käyttää kuvaamaan jotain, joka on tyypillistä, tavanomaista tai ilman erityisiä ansioita.

Filosofisessa ja psykologisessa kontekstissa keskinkertaisuus voi liittyä käsitykseen ihmisen potentiaalista ja yhteiskunnan odotuksista. Jotkut näkevät keskinkertaisuuden luonnollisena ja hyväksyttävänä osana ihmisyyttä, kun taas toiset pyrkivät aktiivisesti välttämään sitä pyrkimällä parempaan suoritukseen ja yksilöllisyyteen.

Kulttuurisesti keskinkertaisuuden arvo voi vaihdella. Joissakin kulttuureissa korostetaan yhteisöllisyyttä ja mukautumista, mikä voi vähentää yksilöllisen erinomaisuuden painoarvoa. Toisissa kulttuureissa taas yksilöllinen menestys ja erottuminen joukosta ovat vahvasti arvostettuja.

Arvioitaessa esimerkiksi taidetta, työtä tai akateemista suoritusta, keskinkertaisuus voi olla merkki siitä, ettei tavoitteita ole ylitetty, mutta ei myöskään alitettu. Se on neutraali arvio, joka ei anna erityistä kiitosta eikä kritiikkiä. Usein pyrkimys onkin siirtyä keskinkertaisesta tasosta kohti parempaa.