kerääntymisestä

Kerääntymisestä tarkoittaa prosessia, jossa ihmiset, eläimet, hiukkaset tai muut osa-alueet tulevat yhteen ja muodostavat ryhmiä tai klustereita. Termiä käytetään laajasti sekä arkikielessä että tieteellisessä kontekstissa. Kerääntyminen voi tapahtua tarkoituksellisesti – esimerkiksi väkijoukkojen muodostuminen tilaisuudessa – tai sitä voi aiheuttaa fysikaaliset, kemialliset tai ekologiset voimat. Lisäksi se voi kuvata sekä yksilöiden että hiukkasten yhteensuuntautunutta liikettä kohti yhteisiä paikkoja tai tiloja.

Mekanismit ja kontekstit vaihtelevat. Sosiaalinen vetovoima, resurssien epätasainen jakautuminen ja ympäristön tarjoamat kannustimet voivat saada yksilöt hakeutumaan toistensa luokse. Eläinten käyttäytymisessä kerääntyminen voi ilmetä parvien, laumojen tai parvien muodossa sekä saalistuksen, lisääntymisen tai ruoan saannin optimoimiseksi. Fysikaaliset ja kemialliset voimat—kuten van der Waalsin vetovoimat, elektrostaattinen vuorovaikutus tai kelluvissa ja suspensiossa tapahtuva kolloidinen kerääntyminen—johtavat hiukkasten kasaantumiseen. Osa ilmiöstä riippuu ympäristötekijöistä, kuten tilan rajallisuudesta, virtaussuunnista tai lämpötilasta.

Vaikutukset voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä. Kerääntyminen voi parantaa tiedonlevitystä, turvallisuuden tunnetta tai resurssien löytämisen tehokkuutta, mutta se voi myös aiheuttaa ruuhkia, resurssien ylikulutusta ja taudinlevittäytymisen riskin sekä rasittaa ekosysteemejä tai infrastruktuuria.

Tutkimuksessa kerääntymistä tarkastellaan havainnointien, kokeellisten mittausten sekä matematiikan ja fysiikan malleilla. Yleisiä lähestymistapoja ovat itseorganisoitumisen, käyttäytymismallien ja aggregaatiomallien kehittäminen, sekä sovellukset esimerkiksi eläinpopulaatioissa, ihmisten tapahtumissa ja aineiden kolloidisissa järjestelmissä.