keratinosyyttien

Keratinosyytit, eli keratinosyytit, ovat ihon epidermin tärkein solutyyppi ja muodostavat suurimman osan epidermin solukerroksesta. Ne syntyvät epidermin basaalikerroksessa olevista kantasoluista ja migroivat ylöspäin, kypsyen stratum spinosumissa, stratum granulosumissa ja lopulta stratum corneumiin. Paksussa ihossa myös stratum lucidum voi olla osa ketjua. Keratinosyyttien kypsyminen vie noin neljä viikkoa.

Rakenne ja toiminta: kantasoluista kehittyvät keratinosyytit ilmaisevat erilaisia keratiineja tason mukaan; basaalissa yleisiä ovat K5/K14, ylemmissä kerroksissa K1/K10. Solut tuottavat ja kerrostavat keratiinifilamentteja sekä muodostavat tiiviin soluryhmän desmosomien ja tiivisjohtojen avulla. Lamelläriiniset kappaleet vapauttavat lipidiekvilenttejä, jotka osallistuvat ihon vesitalouden ja barrierin muodostamiseen. Keratinosyytit osallistuvat myös immuunivastuun ja tuottavat kykyä reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin.

Käyttö ja vuorovaikutukset: keratinosyytit ovat keskeisessä asemassa ihon rakenteellisessa ja toiminnallisessa esteessä, suojaten kudosta kuivumiselta, mikrobilta ja UV-säteilyltä. Ne vuorovaikuttavat melanotsyyttien kanssa ihosyvyydessä; melanonis keltainen pigmentti siirtyy keratinosyyteihin, vaikuttaen ihon sävyyn ja UV-suojaukseen. Langerhansin ja muiden immunokomponenttien kanssa niiden kautta tapahtuu soluvälitteinen vastustus.

Pathologia ja häiriöt: keratinosyyttien liikakasvu aiheuttaa psoriasiksen, kun solujen erilaistuminen häiriintyy. Keratinosyytit voivat olla nerogen lähtöaineita useille ihosyövälle, kuten okasolusyöpä (SCC). Desmosomien toimintahäiriöt voivat johtaa rakkulaiseen ihottumaan, esimerkiksi pemphigus-tyypeissä.

Tutkimuksessa keratinosyyyttejä käytetään kulttuureissa ja organotypisissa ihon malleissa sekä haerälineissä, kuten HaCaT- ja primaarimeneet solut.

---