keramiikkamateriaalien

Keramiikkamateriaalit ovat epäorgaanisia, epämetallisia kiinteitä aineita, joita käytetään sekä perinteisissä että teknisissä sovelluksissa. Niiden valmistusprosessit voivat sisältää raaka-aineiden sekoittamisen, muotoilun sekä korkean lämpötilan käsittelyn, kuten sinteröinnin ja lasituksen. Tämä yhdistelmä tuottaa materiaaleja, jotka ovat sekä kestäviä että monipuolisia.

Ominaisuudet vaihtelevat, mutta keramiikkamateriaalit ovat tyypillisesti erittäin kovia ja kulutusta kestäviä sekä hyviä lämmön- ja kemiallisen kestävyyden omaavia. Sähkön eristävyys on usein erinomainen. Hauraus on tyypillinen piirre, ja murtolujuus riippuu rakenteesta sekä valmistusmenetelmistä.

Keramiikkamateriaalit jaetaan perinteisiin ja kehittyneisiin keramiikoihin. Perinteisiin kuuluvat savesta valmistetut tuotteet sekä lasit ja rakennuskeramiikka (esimerkiksi laatat ja tiilet). Kehittyneet keramiikat ovat korkean suorituskyvyn materiaaleja, kuten alumina (Al2O3), zirkonia (ZrO2) sekä piidioksidiin ja nitrideihin perustuvat järjestelmät (esim. SiC ja Si3N4).

Käyttökohteet ovat moninaiset: elektroniikassa käytetään eristeitä ja dielektrisiä keramiikoita; teollisuudessa ja autoteollisuudessa vaativia kulutusta ja lämpötilakestävyyttä tarvitsevia komponentteja; sekä biolääketieteessä ja hammaslääketieteessä biokeramiikkaa implantteina ja korjausratkaisuna.

Keramiikkamateriaaleja kehitetään jatkuvasti lujuuden, iskunkeston, kestävyyden sekä valmistuskustannusten parantamiseksi.