kellolähteen

Kellolähde on viiteaika, jota käytetään määrittämään ja synkronoimaan laitosten kellat sekä ajankohdat, joihin tapahtumat ja lokit ajoitetaan. Oikea-aikaiset aikaleimat ovat keskeisiä monissa järjestelmissä, jotta tapahtumat voidaan järjestää oikeaan aikajärjestykseen ja varmistaa tietojen konsistenssi.

Tyypillisiä kellolähteitä ovat GNSS-pohjaiset ajanlähteet (GPS-, GLONASS- ja Galileo-signaalit), radiolähetysten aika-signaalit (esimerkiksi DCF77, MSF, WWVB) sekä atomikellot, joita ylläpitävät kansalliset tai kansainväliset aikapalvelut. Usein järjestelmät yhdistävät useita lähteitä redundanssin vuoksi ja varmistavat jatkuvan synkronoinnin.

Kellon jakelu verkossa tapahtuu tyypillisesti protokollien NTP:n (Network Time Protocol) tai PTP:n (Precision Time Protocol, IEEE 1588) kautta. NTP soveltuu laajoille verkoille kohtuullisella tarkkuudella, kun taas PTP tarjoaa pienemmän viiveen ja suuremman tarkkuuden erityisesti datakeskuksissa ja telekommunikaatio-ympäristöissä. Järjestelmä voi käyttää paikallista kelloa, jota ohjataan ulkoiselta kellolähteeltä saadun viiteajan avulla.

Luotettavuus riippuu useista tekijöistä: redundanssista, holdover-tilanteista (tilanteet, joissa ulkoinen lähde ei ole käytettävissä) sekä jatkuvasta valvonnasta ja kalibroinnista. Stratum-luokitukset kuvaavat lähteen etäisyyttä järjestelmän kellosta ja auttavat hallinnoimaan synkronointia.

Kellolähteet ovat keskeisiä tietokeskuksissa, telekommunikaatioverkoissa, finanssialan järjestelmissä sekä monissa tieteellisissä ja teollisissa mittausprosesseissa. Oikea-aikaiset kellonajat mahdollistavat oikea-aikaisen data-keruun, tapahtumien oikean aikaleimaamisen sekä synkronoidut toiminnot.