kellojärjestelmiä

Kellojärjestelmiä, suomeksi myös kellotaulujärjestelmiä tai kronometrijärjestelmiä, ovat mekanismeja, joita käytetään kellojen tai muiden aikamittausten valmistuksessa ja säädössä. Ne koostuvat usein erilaisista rattaista, jousista ja vivuista, jotka yhdessä varmistavat tarkan ajan kulun. Yleisimpiä kellojärjestelmiä ovat mekaaniset ja kvartsijärjestelmät.

Mekaaniset kellojärjestelmät perustuvat perinteiseen jousivoimaan, joka vapautuu hallitusti. Tämä vapautuminen tapahtuu tasaisin väliajoin erillisen "käyntilaitteen" avulla, joka on usein ankkuri- eli vipusalpa ja tasapainopyörä. Mekaaniset kellot vaativat säännöllistä vetämistä, joko käsin tai automaattisen liikkeen kautta. Niiden tarkkuus voi vaihdella ja ne ovat alttiita ulkoisille tekijöille, kuten lämpötilan muutoksille.

Kvartsijärjestelmät puolestaan hyödyntävät kvartsikristallin värähtelyä. Sähkövirta saa kvartsikiteen värähtelemään erittäin tasaisella taajuudella, tyypillisesti 32 768 kertaa sekunnissa. Tämä värähtely muunnetaan digitaaliseksi signaaliksi, joka ohjaa näyttöä. Kvartsikellot ovat yleensä huomattavasti tarkempia kuin mekaaniset kellot ja vaativat vähemmän huoltoa. Ne toimivat yleensä paristolla.

Lisäksi on olemassa erilaisia erikoisjärjestelmiä, kuten atomikellot, jotka perustuvat atomien elektronien värähtelyihin ja tarjoavat äärimmäistä tarkkuutta. Kellojärjestelmien kehitys on ollut jatkuvaa, pyrkien parantamaan tarkkuutta, kestävyyttä ja käytettävyyttä.