kehitysrahoituksesta

Kehitysrahoitus on rahoitusta, jolla tuetaan kehitysmaiden taloudellista ja inhimillistä kehitystä. Siihen liittyy sekä julkista että yksityistä rahoitusta, jonka tarkoituksena on vähentää köyhyyttä, parantaa terveyttä, koulutusta ja infrastruktuuria sekä toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteita.

Lähteet ja toimijat: Kehitysrahoitusta kerätään ja jaetaan useista lähteistä, kuten virallisesta kehitysavusta (ODA) sekä kansainvälisistä rahoituslaitoksista (Maailmanpankki, kansainväliset ja alueelliset kehitys- ja rahoituslaitokset). Sekä bilateralistit kehitystoimistot että yksityinen sektori osallistuvat rahoitukseen. Hallitukset asettavat tavoitteita, joiden noudattamista valvovat kansainväliset standardit ja tuloksellisuusarviointi.

Instrumentit ja mekanismit: Käytössä ovat koncessiolainat, suorat lainat, avustukset, takaukset sekä pääomasijoitukset. Blended finance -mallit yhdistävät julkista rahoitusta yksityisen sektorin investointeihin riskin pienentämiseksi. Rahoitus voi olla suunnattu tiettyihin sektoreihin kuten infrastruktuuri, energia, terveys, koulutus sekä ilmasto- ja sopeutumistoimet.

Vaikutus ja haasteet: Kehitysrahoituksen tavoitteena on lisätä talouskasvua ja parantaa elinoloja, mutta siihen liittyy velkaantumisen riskit, ehtojen noudattamisen haasteet ja se, miten rahoitus tukee vastaanottajamaiden omia prioriteetteja. Tehokkuus riippuu hallinnon laadusta, läpinäkyvyydestä ja kansainvälisen yhteistyön koordinoinnista.

Suomessa kehitysrahoitus kuuluu ulko- ja kehityspolitiikan kokonaisuuteen ja toteutetaan sekä viranomaisten kautta että valtion omistamien yhtiöiden, kuten Finnfundin, kautta.