kaupunkiluonto

Kaupunkiluonto tarkoittaa luonnonilmiöitä ja elinympäristöjä, jotka esiintyvät kaupungissa tai sen välittömässä läheisyydessä. Siihen kuuluvat suuret vihreät alueet kuten puistot ja kaupungin metsät sekä pienemmät viheralueet, viherkatoja sekä julkisten tilojen kasvi- ja vesielementit sekä lähiluonto kuten purot ja kosteikot. Kaupunkiluonto muodostaa ekologisen verkoston, jonka kautta lajit liikkuvat ja populaatiot löytävät elinympäristöjä.

Kaupunkiluonto ilmenee sekä rakennetuissa että luonnonvaraisissa kohteissa: puistoissa, katu- ja raitiviherssä sekä veteen liittyvissä ekosysteemeissä kuten puro- ja kosteikkoalueissa. Se tarjoaa kasvillisuutta, eläimiä ja muita pieneliöitä varten elinympäristöjä kaupungin sisällä, jolloin monimuotoisuus voi säilyä.

Ekosysteemipalvelut ovat keskeisiä: mikroilmaston viilentäminen, ilmanlaadun parantaminen, veden pidätys ja suodatus sekä pölytyksen edistäminen. Kaupunkiluonto tukee myös virkistystä, terveyttä ja yhteisöllisyyttä sekä tarjoaa opetus- ja kulttuuriarvoja.

Haasteet liittyvät kaupungistumisen paineisiin, kuten alueiden repaleisuuteen, saasteisiin, veden hallintaan sekä maankäytön muutoksiin. Luontotyyppien pienentyminen ja epäjatkuva viherside voivat heikentää verkoston toimivuutta. Näihin vastataan suunnittelulla, hoitotoimilla sekä asukkaiden osallistumisella.

Kaupunkisuunnittelussa tavoitteena on yhdistää viheralueet, luoda vihersiltoja ja viherkattoja sekä suojella herkkiä elinympäristöjä. Tutkimus ja kansalaisosallistuminen auttavat ymmärtämään kaupungin luontoresurssien tilaa ja kehittämään toimivia käytäntöjä.