kaukolämpöverkostoa

Kaukolämpöverkosto on järjestelmä, jossa keskitetysti tuotettua lämpöä jaetaan useille rakennuksille eristettyjen maanalaisputkistojen kautta. Lämpö siirretään rakennuksiin lämpövaihtimien avulla siten, että kiinteistöt saavat tarvitsemansa lämmityksen ja usein käyttöveden lämmityksen. Verkosto mahdollistaa energian tehokkaan hyödyntämisen sekä uudenlaisten, pääosin uusiutuvien tai jätteen energiasta tuotettujen lähteiden käytön keskitetystä pisteestä käsin.

Keskeiset osat ovat tuotantolaitos, jakelu- ja palautusputkisto sekä rakennusten lämpöliitännät ja lämpöasemat tai -vaihtimet. Putkistosuonet sekä liitäntäpisteet ovat yleensä maanalaisia ja hyvin eristettyjä pienentämään lämpövuotoja. Lämpöä mitataan ja hallitaan keskitetysti, ja asiakkaat maksavat käytön mukaan.

Toimintaperiaate: lämpö tuotetaan keskitetysti erillisistä energianlähteistä, kuten biomassasta, jätteenpoltosta, maalämmöstä tai muista lämpötuotannon muodoista. Lämpö siirtyy verkostoa pitkin rakennuksiin, missä rakennusten omat lämmitysjärjestelmät ja patterit tai lattialämmitys jakavat lämmön edelleen tilojen ja käyttöveden tarpeisiin. Kulutus voidaan seurata mittareiden avulla, ja hinnoittelu perustuu käytöseen.

Kaukolämpöverkostoja pidetään yleisesti energiatehokkaina ja päästöjä vähentävinä ratkaisuna, erityisesti uusien energialähteiden integroinnissa ja jätelämpöjen hyödyntämisessä. Haasteina ovat suurten investointien tarve, putkiston vuotoriskit ja ylläpito sekä lämpöhäviöiden hallinta. Suomessa sekä muissa Pohjoismaissa kaukolämpö on laajasti kehittynyt järjestelmä.