kategorisoinnit

Kategorisointi on prosessi, jolla kohteet, tiedostot tai muut tiedon yksiköt jaotellaan ryhmiin niiden yhteisten piirteiden perusteella. Tavoitteena on parantaa tiedon löytämistä, analysointia ja hallintaa sekä helpottaa käyttöä. Kategorisointi voi olla manuaalista, jolloin ihminen määrittelee luokat, tai automaattista, jolloin ohjelmistot tekee ryhmittelyn datan perusteella.

Yleisimmät lähestymistavat ovat taksonomiat (hierarkkinen luokittelu), ohjattu sanasto (controlled vocabulary) sekä ontologiat, jotka kuvaavat kohteiden välisiä semanttisia suhteita. Lisäksi on käytössä folksonomiat eli käyttäjien vapaa avainsanamerkintä. Näillä menetelmillä on erilaisia vahvuuksia ja haasteita esimerkiksi termien ylläpidon, laajuuden ja päivitettävyyden suhteen.

Käyttökohteita ovat niin kirjastot, arkistot kuin verkkopalvelutkin, joissa kategorisointi tukee hakua, suodattamista, sisällön ryhmittelyä ja suosittelua. Toteutus voi sisältää luokitusjärjestelmiä, sanastoja ja taxonomioita sekä niiden välisiä yhteyksiä, mikä mahdollistaa paremman tiedon yhdistelyn ja yhteentoimivuuden.

Standardeina ja yhteentoimivuuden välineinä käytetään esimerkiksi SKOS (Simple Knowledge Organization System) ja Dublin Core -elementtejä, sekä muita kieli- ja metatietoperiaatteita. Käytännössä ongelmia voivat aiheuttaa termien moniselitteisyys, kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus sekä jatkuva ylläpito ja päivitys.

Yhteenvetona kategorisointi on oleellinen osa tiedonhallintaa, joka parantaa tiedon löydettävyyden, analysoinnin ja käytön mahdollisuuksia sekä tukee tiedon uusintakäyttöä eri järjestelmissä.