kasvillisuusvyöhykkeisiin

Kasvillisuusvyöhykkeisiin, suomeksi kasvillisuusvyöhykkeet, viittaa kasvillisuuden maantieteelliseen jakautumiseen planeetallamme. Nämä vyöhykkeet perustuvat pääasiassa ilmastotekijöihin, kuten lämpötilaan ja sademäärään, jotka vaikuttavat kasvien kasvuun ja lajistoon. Yleisimpiä kasvillisuusvyöhykkeitä ovat muun muassa trooppiset sademetsät, savannit, aavikot, lauhkean vyöhykkeen metsät, tundrat ja jäätiköt.

Trooppiset sademetsät sijaitsevat päiväntasaajan läheisyydessä ja niille on ominaista korkea lämpötila ja runsas sademäärä ympäri vuoden. Tämä mahdollistaa erittäin monimuotoisen kasvillisuuden ja eläimistön. Savanneilla on kuivat ja kosteat vuodenajat, ja niillä kasvaa ruohoja ja harvakseltaan puita. Aavikot ovat alueita, joilla sademäärä on erittäin vähäinen, ja kasvillisuus on sopeutunut selviytymään kuivuudesta erikoisilla tavoilla.

Lauhkealla vyöhykkeellä esiintyy erilaisia metsätyyppejä, kuten lehti- ja havumetsiä, sekä ruohomaa-alueita. Tundrat puolestaan löytyvät kylmiltä alueilta, kuten arktisilta alueilta ja korkeilta vuoristoista, ja niillä kasvaa matalaa pensaikkoa, sammalia ja jäkäliä. Jäätiköt ovat alueita, jotka ovat pysyvästi jään peitossa, eikä niillä juurikaan kasvillisuutta esiinny. Kasvillisuusvyöhykkeiden rajat eivät ole aina selkeästi määriteltävissä, vaan ne voivat vähitellen muuttua toisikseen. Ihmisen toiminta, kuten maanviljely ja metsien hakkuu, vaikuttaa myös merkittävästi kasvillisuusvyöhykkeisiin ja niiden luonnolliseen kehitykseen.