karttatieto

Karttatieto on geospatiaalisen tiedon kokonaisuus, joka muodostaa karttojen ja paikkatietojen perusaineksen. Se kuvaa maantieteellistä tilaa sekä siihen liittyviä ominaisuuksia sekä niiden geometriaa että attribuutteja. Karttatiedon avulla voidaan kuvata esimerkiksi maastoa, vesistöjä, rakennuksia, teitä, kiinteistöjä sekä hallinto-, maankäyttö- ja maa-alueisiin liittyviä rajoja.

Keskeisiä karttatiedon luokkia ovat topografiset tiedot (maaston muodot, korkeusmallit), hydrografia, infrastruktuuri (tiet, kadut, siltat), rakennuskanta, maankäyttö (maatalous, metsät, asutus), sekä tilastointiin liittyvät kohteet ja rajat. Karttatieto tallennetaan koordinaatistossa ja usein sisältää sekä geometrisen kuvausosan että attribuutit kuten nimiä, käyttötarkoitusta ja omistussuhteita. Yhteentoimivuuden takaamiseksi käytetään standardeja ja metatietoja.

Karttatiedon tuotanto perustuu maastotutkimuksiin, fotogrammetriaan, LiDAR-keilaukseen, sekä satelliittikuvien ja olemassa olevien rekisteritietojen yhdistämiseen. Datan ylläpito ja päivitys tapahtuu viranomaisten, kuntien ja yksityisten toimijoiden välisen yhteistyön kautta. Suomessa keskeinen toimija on Maanmittauslaitos, joka tuottaa ja tarjoaa karttatietoa muun muassa julkiseen käyttöön.

Käyttökohteet kattavat kaupunkisuunnittelun, liikenne- ja infrastruktuurisovellukset, ympäristö- ja luonnonvaraseurannan sekä pelastus- ja hätätiedon hallinnan. Karttatieto mahdollistaa paikkasidonnaisen analyysin, suunnittelun sekä navigoinnin ja päätöksenteon.

Laatu ja saatavuus riippuvat tiedon alkuperästä: tarkkuus, kattavuus, ajantasaisuus sekä lisenssikäytännöt vaikuttavat sen hyödyntämiseen. Julkisen sektorin karttatieto on usein saatavilla avoimesti tai lisenssillä, jonka puitteissa tietoa voidaan jakaa ja käyttää rajoitusten puitteissa.