kartoitusprojektioiden

Kartoitusprojektio on matemaattinen menetelmä, jolla kuvataan kolmiulotteisen maapallon tai sen osan pinta kaksiulotteiselle karttatasolle. Koska maapallon pinta on kaareva, sen projisoiminen tasolle aiheuttaa aina vääristymiä jossain suhteessa etäisyyksiin, pinta-aloihin, muotoihin tai suuntiin. Eri kartoituksissa pyritään minimoimaan näitä vääristymiä tietyllä tavalla riippuen kartan käyttötarkoituksesta.

Yleisiä kartoitusprojektioiden luokitteluja ovat esimerkiksi tasoprojektiot, kartioprojektiot ja sylinteriprojektiot. Tasoprojektiossa maapallon pinta kuvataan suoraan tasolle, ja vääristymät ovat vähäisimpiä lähellä projektion keskipistettä. Kartioprojektiossa maapallo projisoidaan kartion pinnalle, joka sitten avataan tasoksi. Sylinteriprojektiossa maapallo projisoidaan sylinterin pinnalle, joka levitetään tasoksi.

Projektiot luokitellaan myös sen mukaan, mitä ominaisuuksia ne säilyttävät. Tasa-alaisissa projektiossa pinta-alat säilyvät oikein, mutta muodot ja etäisyydet vääristyvät. Muotonsäilyttävässä projektiossa muodot säilyvät pienillä alueilla, mutta pinta-alat ja etäisyydet vääristyvät. Etäisyyssäilyttävässä projektiossa tietyt etäisyydet oikein, mutta muut ominaisuudet vääristyvät. Suuntansäilyttävässä projektiossa suunnat säilyvät oikein projektion keskipisteestä kaikkiin muihin pisteisiin.

Tunnettuja esimerkkejä kartoituksista ovat Mercator-projektio, joka on muotonsäilyttävä ja säilyttää suunnat oikein, mutta vääristää pinta-aloja merkittävästi korkeammilla leveysasteilla, ja Mollweide-projektio, joka on pinta-alasäilyttävä. Oikean projektion valinta on olennaista kartan tarkoituksenmukaisuuden kannalta.