karboksylaattisuolat

Karboksylaattisuolat ovat karboksyylihappojen (R-COOH) deprotonoitujen ioniensa ja kationien muodostamia suoloja. Yleisessä muodossa ne ovat R-COO− M+, jossa R on orgaaninen ryhmä ja M+ on esimerkiksi Na+, K+ tai Ca2+. Ne ovat karboksylaattien konjugoitujen 2–emästen muodostamia suoloja, joilla on monia käyttö- ja ominaisuusvaihtoehtoja.

Syntyminen tapahtuu, kun karboksyylihappoa neutralisoidaan emäksellä tai kun karboksylaattion saadun suolan muodostaa toisen ionin vaihto. Vesiliuoksessa karboksylaatti-ioni voi hydrolysoitua osittain takaisin karboksyylihapon muodoksi, mikä antaa liuokselle jonkin verran emäksisyyttä.

Ominaisuudet vaihtelevat suuresti riippuen R:n pituisuudesta ja tyypistä. Lyhyet R-ryhmät tekevät suoloista yleisesti hyvin vesiliukoisia, kun taas pitkäketjuiset rasvojen karboksylaattisuolat voivat toimia saippuoina ja muodostaa emulsioita. Ne voivat toimia myös puskuriyhdisteinä karboksyylihappojen konjugoitujen emästen parina.

Esimerkkejä ja käyttökohteita: yleisiä karboksylaattisuoloja ovat natriumasetatti, natriumbenzoaatti ja kaliumsorbaatti. Elintarvikkeissa niitä käytetään säilöntäaineina sekä puskureina; rasvahappojen suoloja käytetään saippuoina ja pesuaineissa; laboratorio- ja teollisuudessa ne toimivat reagensseina sekä ligandeina koordinointikemianteissa.

Turvallisuus ja ympäristö: karboksylaattisuoloja käytetään yleensä turvallisesti annostusten puitteissa, mutta suurissa pitoisuuksissa ne voivat aiheuttaa ärsytystä. Biologinen hajoavuus ja ympäristövaikutukset riippuvat koostumuksesta, mutta monet ovat suhteellisen biohajoavia.