kapasitanssimittarit

Kapasitanssimittari on sähkömittari, jolla mitataan kapasiten arvoa, eli kapasitanssia C. Laitteita on sekä yksinkertaisia käsikäyttöisiä kapasitanssimittareita että LCR-mittareita, jotka voivat mitata myös induktanssin L ja vastuksen R. Kapasitanssin yksikkö on faradi (F), mutta käytännössä käytetään usein piko- (pF), nano- (nF) ja mikrofaradeja (µF).

Periaate: useimmat kapasitanssimittarit käyttävät vaihtovirtaa ja impedanssin mittaamista. Testisignaali on tavallisesti vakiofrekvenssi f. Kondensaattorin reaktanssi Xc on 1/(2πfC). Mittauslaitteen tehtävänä on määrittää impedanssi Z ja vaihekulma φ, joiden avulla kapasitanssi voidaan johtaa suuresta osasta mittausmenetelmää. Eri tekniikoita käytetään, kuten putkesta/ristikkäisistä virtasilloista tai digitaalisesta impedanssianalyysistä, jotta voidaan erottaa C:n vaikutus muista parametreistä.

Tyypit: LCR-mittarit ovat yleisimpiä ja ne mittaavat C:n lisäksi L:n ja R:n arvoja eri taajuuksilla sekä tarjoavat yleensä usean taajuuden mittausmahdollisuuden. Yksinkertaiset kapasitanssimittarit keskittyvät vain C:n mittaukseen ja soveltuvat nopeisiin perusmittauksiin. Kalibrointi perustuu tunnettuihin referensskapasitansseihin ja tarkkuusluku riippuu laitteesta sekä mittausfrekvenssistä.

Käyttö ja sovellukset: kapasitanssimittareita käytetään komponenttien testauksessa, laadunvarmistuksessa elektroniikkatuotannossa sekä materiaalitutkimuksessa dielektristen ominaisuuksien arvioimiseksi. Mittaustarkkuus sekä taajuusvalinta vaikuttavat tuloksiin, ja ympäristötekijät kuten lämpötila voivat vaikuttaa arvoon.