kantatieverkon

Kantatieverkko on Suomen tieverkon ydin, joka koostuu tärkeimmistä teistä, joilla on keskeinen rooli maan liikennejärjestelmän toimivuudelle. Se yhdistää kaupungit ja aluekeskukset sekä mahdollistaa pitkän matkan matkustamisen ja tavaraliikenteen; kantatieverkko muodostaa suurimman osan maamme pääreitistöstä ja toimii infrastruktuurin selkärankana. Käytännössä sitä käytetään suunnittelussa, tilastoinnissa ja reitityksessä.

Kantatieverkon koostumus ja luokitus määräytyvät valtion tieinfrastruktuurin hallinnassa, ja se kattaa ne tiet, joita pidetään kantateinä tai ensisijaisina reitteinä liikenteen kannalta. Tarkat rajaukset päivitetään osana kansallisia liikenne- ja maankäyttöohjelmia. Verkkoa ylläpidetään ja kehitetään pääosin Traficomin ja Väyläviraston toimesta sekä alueellisten viranomaisten yhteistyön kautta. Verkko on kytketty sekä kansallisiin että Euroopan tasoon, mukaan lukien TEN-T-verkko.

Tietojen ja suunnittelun pohjana käytetään valtakunnallisia tieinfrastuktuurin rekistereitä sekä avoimia tietoaineistoja. Kantatieverkon tilaa seurataan liikennemäärien, tien kunnon ja turvallisuusarvioiden avulla. Investoinnit kohdistuvat kapasiteetin parantamiseen, tien kunnon korjaamiseen ja saavutettavuuden sekä hätäsuunnittelun varmistamiseen.

Historia: Kantatieverkko juontaa juurensa 1900-luvulle, jolloin tieverkkoa luokiteltiin ja kehitettiin suunnitelmallisesti. Viime vuosina käsite on sopeutunut uuteen infrastruktuuriluokitukseen ja kansainvälisiin verkkoihin, kuten TEN-Tiin.