kantaisuus

Kantaisuus on käsite, jolla viitataan yksilön, ryhmän tai populaation alkuperäiseen geneettiseen perimään sekä kulttuurisiin ja historiallisiin juurihin. Se kattaa sekä varhaiset esi-juuret että yhteydet nykyiseen väestöön, ja sitä käytetään suhtautumisessa väestöjen muodostumiseen, identiteetteihin ja genealogisiin tutkimuksiin. Kantaisuutta tarkastellaan sekä tieteellisesti geneettisissä ja antropologisissa analyyseissä että yleiskeskusteluissa, joissa pohditaan väestöjen alkuperää.

Etymologia: Kantaisuus muodostuu sanasta kanta (perusta, alkuperä) sekä -aisuus- pääteesta, ja se kuvaa tilaa tai ominaisuutta, joka liittyy kantaisiin ja kantaperimään. Sana viittaa usein muinaisiin kantaväestöihin sekä heidän perimänsä vaikutuksiin nykyisten populaatioiden koostumuksessa.

Käyttöalueet: Geneettisessä tutkimuksessa kantaisuus viittaa tavallisesti muinaisiin kantaväestöihin, joiden geneettinen materiaali on periytynyt eteenpäin ja josta nykyinen väestö on osittain saanut alkuperänsä. Genealogisessa tutkimuksessa kantaisuus tarkoittaa esi-isien sukujuuria ja linjoja. Eläin- ja kasvinjalostuksessa termi voi tarkoittaa kantakasvustoa eli founder stockia, jonka perusteella jalostus alkaa.

Rajoitukset: Kantaisuus on usein monimuotoinen ja ajassa muuttuva ilmiö, johon vaikuttavat muuttoliike, sekoittuminen ja aikaisemmat väestöjen väliset kontaktit. Siksi kantaisuutta ei tulkita yksiselitteisesti identiteetin määritelmäksi; se kuvaa menneitä perimä- ja kulttuuriyhteyksiä, ei yksilön tai ryhmän nykyistä identiteettiä.

Lisätietoja: sukujuuri, suku, population genetics, founder effect.

---