kansantaloudesta

Kansantalous tarkoittaa valtion tai yhteisön taloudellista järjestelmää, jossa tuotanto, jakelu ja kulutus ovat vuorovaikutuksessa. Kansantalous muodostuu kotitalouksista, yrityksistä, julkisesta sektorista sekä ulkomaankaupasta, ja sen toiminta ilmenee tilastoissa kuten bruttokansantuotteessa (BKT), työllisyydessä sekä hintojen kehityksessä.

Keskeisiä mittareita ovat bruttokansantuote (BKT) ja sen kasvu, työttömyysaste sekä inflaatio. Lisäksi tarkastellaan julkista taloutta, vaihtotaseen tasapainoa ja valtion velan tasoa. Kansantaloutta analysoidaan sekä lyhyen aikavälin suhdanteiden että pitkän aikavälin rakenteellisten tekijöiden näkökulmasta; tehtäviin kuuluvat rahapolitiikka, finanssipolitiikka sekä kauppapolitiikka.

Teoreettisessa viitekehyksessä kansantaloutta lähestytään useista koulukunta- ja näkökulmista: klassinen ja neoklassinen taloustiede korostavat markkinoiden toimintaa; Keynesiläinen talous painottaa kysynnän vaihtelujen vaikutusta tuotantoon ja työllisyyteen; monetaarinen koulukunta keskittyy rahan määrän ja korkojen rooliin; rakenne- ja tuottavuuskeskeiset lähestymistavat tarkastelevat investointeja, innovaatiota ja institutionalistisia tekijöitä.

Historian ja taloustieteen kehitys on muotoutunut 1700–1800-luvuilla klassisen talousteorian nousun myötä. Nykyään kansantaloudellinen analyysi tapahtuu sekä yksittäisen maan että maailmanlaajuisen kontekstin kautta, ja kansainvälinen kauppa sekä pääomaliikkeet vaikuttavat osaltaan talouden kasvuun ja vakauteen.