kansanmusiikin

Kansanmusiikki tarkoittaa Suomen ja suomenkielisten yhteisöjen perinteistä sekä nykyistä musiikkia, joka pohjautuu kansanlaulu- ja runolaulukäytäntöihin sekä alueellisiin musiikkityyleihin. Siihen sisältyvät sekä vokalisoidut että instrumentaaliset ilmaisut, ja käytössä ovat perinteiset suomalaiset soittimet kuten kantele ja jouhikko sekä viulu. Kansanmusiikki käsittää sekä säilyneen perinteen että uusien sävellysten ja nykyaikaisesti tulkittujen muotokokeilujen kentän.

Historian osalta kansanmusiikki juontaa juurensa keskiajalta, ja 1800-luvun kansallisromantiikka vahvisti sen asemaa suomalaisessa kulttuurissa. 1900-luvulla syntyi kansanmusiikin revival, joka sekä keräsi vanhaa repertuaaria että lisäsi uusia tulkintatapoja. Myöhemmin sukupolvien kuluessa syntyi laaja kenttä, jossa perinnemusiikki nivoutuu erilaisiin pop- ja rock-vaikutteisiin sekä maailmanmusiikin yhteissoittoihin.

Keskeisiä instrumentteja ovat kantele, jouhikko ja viulu, joista kantele on usein koettu symboliksi kansanmusiikista. Kansanmusiikki näkyy sekä tanssimusiikissa että lauluissa, ja samalla syntyy kokonaisia yhtyeitä, jotka kokoavat perinteen ympärille moderneja sovituksia. Kaustinen Folk Music Festivalin kaltaiset tapahtumat ovat olennaisia suomalaisen kansanmusiikin elinvoiman ylläpitäjiä.

Nykyään kansanmusiikki elää monipuolisesti: sekä perinteisiä sävellyksiä esittävät ryhmät että fuusioita tekevät artistit tavoittavat laajoja yleisöjä. Tunnettuja kansainvälisiä esimerkkejä Suomesta ovat ryhmät Värttinä ja Loituma, jotka ovat tuoneet suomalaisen kansanmusiikin laajemman yleisön tietoisuuteen.