kamuflaatio

Kamuflaatio on keino tehdä itsensä tai jokin esine vaikeasti havaittavaksi ympäristössään. Sitä käytetään sekä luonnossa että ihmisen toiminnassa, ja sen tavoitteena on estää havainnointi, havaitseminen tai tunnistaminen saalistajien, kilpailijoiden tai vastustajien näkökulmasta. Kamuflaatio kattaa värin, muodon, liikkeen sekä ympäristön rakenteen hyödyntämisen.

Perusmenetelmät kamuflaatiossa ovat taustasovitus, häiritsevä kuvio ja kontrastin hallinta. Taustasovitus tarkoittaa, että eläimen tai esineen väri- ja kuviointi muistuttaa sen taustaa. Häiritsevä kuvio jakaa havaitsijan huomion ja hämärtää ääriviä, jolloin kohde näyttäytyy epäselvänä. Kontrasti voidaan minimoida siten, että yleisilme pysyy sävyltään ympäristön kanssa samana. Lisäksi varjostus eli varjo- ja valon suunnan huomioiminen auttaa pienentämään näkyvyyttä, samoin liikkeen hallitseminen siten, ettei kohdetta eroteta nopeasti liikettä seuraamalla. Monilla lajeilla yhdistyvät useat keinot. Joillakin eläimillä on myös kyky muuttaa väriä ja kuvioita nopeasti, mikä on dynaaminen kamuflaatio.

Luonnossa kamuflaatio on yleistä ja sille on usein vahvoja evolutiivisia paineita. Ihmiset ovat kehittäneet kamuflaatiota sotilas- ja metsästyskäyttöön, muotoillut maasto- ja uniraitakuvioita, sekä kehittäneet digitaalisia ja realistisia kuvioita sekä verkko- ja ghillie-asuja. Kamuflaatio ei ole täydellinen ratkaisu: sen tehokkuus riippuu ympäristöstä, valonlähteestä ja havaitsijan näkökulmasta.