kalvoprosessoinnilla

Kalvoprosessoinnilla viitataan joukkoon teollisia prosesseja, joissa käytetään puoliläpäiseviä kalvoja aineiden erottamiseen tai puhdistamiseen. Nämä prosessit perustuvat paine-eron, pitoisuuserojen tai sähköpotentiaalieron hyödyntämiseen, jotta halutut aineet kulkeutuvat kalvon läpi jättäen samalla ei-toivotut aineet taakseen. Kalvoprosessointi on monipuolinen tekniikka, jolla on sovelluksia useilla teollisuudenaloilla.

Yleisimpiä kalvoprosessointitekniikoita ovat mikrofiltraatio, ultrafiltraatio, nanofiltraatio ja käänteisosmoosi. Mikrofiltraatiossa ja ultrafiltraatiossa kalvot poistavat suurempia hiukkasia ja makromolekyylejä. Nanofiltraatio puolestaan pystyy erottamaan pienempiä molekyylejä ja yksittäisiä ioneja. Käänteisosmoosi on tehokkain menetelmä, joka pystyy poistamaan lähes kaikki liuenneet aineet ja suolat vedestä, käyttäen korkeaa painetta.

Kalvoprosessoinnin etuja ovat alhainen energiankulutus verrattuna perinteisiin erotusmenetelmiin, kuten tislaus, sekä kyky toimia matalissa lämpötiloissa, mikä suojaa herkkiä aineita. Sitä käytetään laajasti esimerkiksi vedenkäsittelyssä, elintarviketeollisuudessa maidon ja mehujen käsittelyssä, lääketeollisuudessa proteiinien erottamisessa sekä kemianteollisuudessa liuosten puhdistamisessa ja aineiden talteenotossa. Kalvojen materiaali ja huokoskoko valitaan käsiteltävän aineen ja erotettavien komponenttien ominaisuuksien perusteella.