kalvonerottelu

Kalvonerottelu on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan kalvon tai muun kerroksellisen rakenteen erottumista sen liitoskerrostensa välistä. Se koskee sekä laminaattipohjaisia että monikerroksisia rakennetta, joissa kerrokset ovat yhdistetty toisiinsa liimalla, tarttuvalla pinnoitteella tai muulla liukosakkio- liitosmenetelmällä. Kalvonerottelu on yleinen ilmiö materiaaleissa ja paketoinneissa, ja sen ilmeneminen voi heikentää tuotteen suorituskykyä sekä arvoa.

Syy ja mekanismit kalvonerotellussa liittyvät usein liitoksen heikkenemiseen tai yhteenliimautumisen epäjatkuvuuteen. Syitä voivat olla liiman ominaisuuksien muutokset kosteuden, lämpötilan tai ikääntymisen seurauksena, sopimattomat yhteensopivuudet kerrosten välillä sekä liiallinen mekaaninen rasitus tai kosteuden aiheuttama kosteuden siirtyminen kerrosten välillä. Eri kerrokset voivat liuottaa tai siirtää toisiinsa vaikuttavia jännitteitä, jolloin kalvo erottuu alusta- tai tukiatomien pinnasta.

Käyttökontekstit vaihtelevat. Kalvonerottelua esiintyy muun muassa pakkausmateriaalien laminaatioissa, päällystettyjen kalvojen ja kuitulevyjen liitoksissa sekä monikerroksisten suojakalvojen ja esteiden valmistuksessa. Myös elektroniikka-, rakennus- ja lääketieteelliset sovellukset voivat kohdata kalvonerottelua, mikä voi johtaa vuotoihin, heikentyneeseen eristykseen tai materiaalin rakenteelliseen heikkenemiseen.

Diagnosointi ja ehkäisy ovat keskeisiä. Havaitsemisessa käytetään testausmenetelmiä kuten irrotamispullotesti (peel test), mikroskopiaa sekä muiden lujuus- ja liitostutkimusten menetelmiä. Ennaltaehkäisyyn kuuluu oikean liiman ja kalvokerrosten valinta, esikäsittelyt, laatu- ja ympäristötekijöiden hallinta sekä oikea kuivaus ja kovetusaika. Kalvonerottelun ymmärrys auttaa parantamaan kestäviä laminaatteja ja membraneita sekä minimoimaan tuotteen epätoivottuja viiveitä ja kustannuksia.