kalvokerrosten

Kalvokerrosten ovat ohuita kalsiumkarbonaatista koostuvia kerrostumia, jotka saostuvat kiven pinnalle veden hiilidioksidin poistumisen seurauksena. Ne esiintyvät pääasiassa karstialueiden ja luolien pinnoilla sekä siellä, missä kalkkivettä on kulkeutunut kallioperän pinnalle. Kalvokerrosten muodostumisesta voi olla kyse sekä luonnollisten vedenvirtauksien että pysyvästi kosteiden ympäristöjen vaikutuksesta.

Muun muassa muodostumistapakatoja ovat kemiallinen saostuminen sekä mikrobiologisen toiminnan edistämä kasvaminen. Kerrostumia voi kehittyä useiden kerrosten aikana, mikä luo laminaattista rakennetta; koostumus on pääasiassa kalsiumkarbonaattia, ja niihin voi sisältyä pienempiä epäorgaanisia aineita sekä hiukkasia. Väri vaihtelee valkoisesta kellertävään tai harmaan sävyyn riippuen epäorgaanisista aineista ja mikrobiologisesta liikkeestä.

Ominaisuuksiltaan kalvokerrostumat ovat tavallisesti läpikuultavia ja kiiltäviä kuivuttuaan. Paksuus vaihtelee mikrometreistä millimetreihin, ja niiden rakenne voi olla monikerroksinen sekä lamellaarinen tai rihmamainen. Sijaintinsa ja kerrostumien rakenteen perusteella ne voivat toimia signaalina menneiden ympäristöolojen muutoksista.

Merkitys ja käyttö: Kalvokerrosten toiminta ja koostumus tarjoavat arvokasta tietoa paleoklimatologiasta sekä geomorfologiasta. Niiden isotooppinen ja mikroskooppinen analyysi voi paljastaa menneiden vesikiertojen, ilmaston ja vesitasapainon muutoksia. Tutkimuksissa niitä käytetään myös ympäristöolosuhteiden rekonstruktion ja rakenteellisten prosessien ymmärtämiseen sekä kulttuurihistoriallisissa yhteyksissä huomioidaan mahdolliset kalkkikivimuodostelmien suojelua ja säilyttämistä koskevat käytännöt.