kalorirajoitukseen

Kalorirajoitus on ruokavalion energian saannin vähentämistä siten, että ravitsemukselliset perusvaatimukset säilyvät. Yleensä kyse on jatkuvasta energiansaannin vähenemisestä, noin 20–40 prosentilla normaalista, kun proteinintarve sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti pidetään riittävänä. Tavoitteena on parantaa terveydentilaa ja mahdollisesti lisätä elinajanodotetta, mutta eikä lopputulosta voi taata.

Käytännössä kalorirajoitus vaikuttaa koe-eläimissä ja ihmisillä solujen stressisignalointiin, aineenvaihduntaan ja kudosten uusiutumiseen. Tutkimuksessa korostuvat erityisesti IGF-1- ja mTOR-signaalit, autofaagiajat, sekä avainreittien toiminnan muutokset energiantuotannossa. Näiden mekanismien uskotaan liittyvän parempaan insuliini- ja verenpaineen sokkelon hallintaan sekä pienentyneeseen hapetustottumukseen. Myös hormonaaliset ja immuunijärjestelmän vasteet voivat muuttua.

Muotoja on useita. Yksinkertainen jatkuva energian vähentäminen (continuous energy restriction, CER), jossa kalorinsaanti näkyvästi pienenee joka päivä. Vaihtoehtoja ovat vaihtelu ruokailuaikojen mukaan (intermittent fasting, IF) sekä aika-ikkunan rajoittaminen (time-restricted eating). Tärkeää on varmistaa riittävä proteiini-, kuitu-, vitamiini- ja kivennäisaineiden saanti sekä liikunnan huomioiminen lihasmassan säilyttämiseksi.

Näyttö ihmisillä on lähinnä assosiaation tasolla: CR voi parantaa metabolista profiilia, verensokeria ja verenpainetta, mutta pitkäaikaista elinikää koskevat todisteet ovat rajallisia. Elinikäisiä vaikutuksia ei toistaiseksi ole vahvistettu luotettavasti suurissa ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa. CR voi olla riskialtis joillekin ryhmille, kuten raskaana oleville, imettäville, nuorille tai syömishäiriöistä kärsiville.

Käytännössä kalorirajoitus tulisi suunnitella ravitsemuksellisesti riittävästi, mahdollisesti lääkärin tai ravitsemusterapeutin ohjauksessa, ja yksilöllisin tarpein huomioiden.