kalliorakenteiden

Kalliorakenne tarkoittaa kallon luustoa, joka suojaa aivoja ja muodostaa kasvojen sekä hengitys- ja ruuansulatuskanavien tilat. Kallon luuston voidaan katsoa jakautuvan kahteen pääosaan: neurocraniumiin, joka muodostaa kallon ja aivokalvon ympäröimän tilan, sekä viscerocraniumiin, joka rakentaa kasvot ja niihin liittyvät rakenteet.

Neurocranium koostuu useista luista, ja ne yhdessä muodostavat kallon kuoren sekä kallon pohjan. Viscerocraniumiin kuuluvat kasvojen luut, jotka antavat kasvoille muodon ja muodostavat hengitys- ja ruuansulatuskanavien aukot sekä aistien tilat. Näiden luut ovat yhteydessä toisiinsa side- ja kuituliitoksin ja joidenkin kohdien kautta edelleen nivelillä, jotka mahdollistavat pienen liikkeen kasvun aikana.

Kallion luusto on yhdistetty syntyessään tiukasti toisiinsa suture- ja fontanelliliitoksilla. Fontanellit eli pehmeät kohdat ovat erityisen merkittäviä vauvaiässä ja sulkeutuvat myöhemmin kasvun edetessä. Kasvussa nämä liitoskohdat mahdollistavat kallon tilan täyttymisen aivojen kasvaessa.

Kalliorakenteiden tärkeimpiä tehtäviä ovat aivojen suojaaminen, aistielinten sekä hengitys- ja ruuansulatuskanavien tilojen muodostaminen sekä kasvojen lihasten kiinnitys, mikä mahdollistaa ilmeet, puheen ja pureskelun. Kallon kehitykseen vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät; poikkeavuudet voivat ilmetä craniosynostoosi-tiloina, joissa suture-liitokset sulkeutuvat liian varhain.

Kallon rakennetta kuvataan usein radiologian ja kuvantamismenetelmien, kuten tietokonetomografian (CT) tai magneettisen resonanssin (MRI) avulla, erityisesti trauman, kehityksen tai anatomian tutkimuksissa.