kaliuminname

Kaliumin nimi viittaa kemialliseen alkuaineeseen, jonka symboli on K ja atominumero 19. Suomen kielessä käytetään nimeä kalium, kun taas kansainvälisessä tieteellisessä kontekstissa käytetään latinankielistä Kalium–nimeä ja symbolia K. Englanniksi nimi on potassium.

Etymologia ja nimeäminen: Nimi potassium on peräisin englannin kielen vanhasta sanasta potash, joka liittyi valmistuksessa käytettyihin lipeisiin ja potin tuhkan lipeisiin. Latinankielinen Kalium on Latinisaatio, jota käytetään monissa eurooppalaisissa kielissä ja jota symboli K siteeraa. Tämä kaksivaiheinen nimipolku heijastaa alkuaineen historian erilaista nimeämistä eri kielissä.

Historia: Kalium luettiin ensimmäisen kerran erilaisten liuosten ja mineraalien tutkimuksessa 1700–1800-luvuilla. Humphry Davy osoitti sen olemassaolon ja antoi varhaisessa vaiheessa englanninkielisen nimen potassium. Myöhemmin kemiassa käytetty merkkijärjestelmä ja latinankielinen nimi Kalium vakiinnuttivat symbolin K.

Luontainen esiintyminen ja tuotanto: Kalium on suhteellisen yleinen maankuoren alkuaine. Se esiintyy erityisesti potash-salaaleissa ja mineraaleissa kuten sylviitissä ja carnallitissa. Sitä erotellaan teollisesti liukenemalla ja elektrolyysin avulla muodostetuista potassium-ioneja sisältävistä suoloista; suurin osa kaliumin tuotannosta käytetään lannoitteina.

Käyttö ja fysiologinen rooli: Kalium on olennaisen tärkeä elektrolyytti, jota tarvitaan solujen nestetasapainon, hermo- ja lihasimpulssien normaalin toiminnan sekä sydämen rytmin säätelyyn. Puute tai liiallinen määrä voi aiheuttaa terveyshaittoja.

Isotoopit ja turvallisuus: Luonnossa esiintyy pääasiassa K-39 ja K-41, C-40 on radioaktiivinen ja käytetään tieteellisissä mittauksissa. Kalium reagoi herkästi veden kanssa, muodostaa kaliumhydroksidia ja vetykaasua; käsittely ja varastointi on tehtävä asianmukaisesti.