kalibrointierojen

Kalibrointierojen käsite kuvaa mittausvälineen sallitun poikkeaman rajoja, jotka määritetään kalibroinnin yhteydessä. Ne ilmaisevat, miten paljon laitteiston mittaustulos voi poiketa todellisesta arvoista ilman, että laite katsotaan virheelliseksi.

Ne voivat olla absoluuttisia tai suhteellisia ja esitetään usein muodossa ±arvo, esimerkiksi ±0,5 °C, tai ±% mittausarvosta. Kalibrointierot voivat olla valmistajan määrittämiä, standardien tai säädösten vaatimuksia, tai organisaation laadunvarmistusjärjestelmän mukaan.

Käytännössä kalibrointierojen tarkoituksena on varmistaa, että mittausväline täyttää asetetut vaatimukset ja että sen mittaustulokset ovat jäljitettävissä standardilähteisiin. Jos poikkeama ylittää kalibrointierojen, laite ei yleensä ole hyväksyttävä mittaukseen ja se voidaan säätää, kalibroida uudelleen tai poistaa käytöstä. Dokumentaatio, kuten kalibrointisertifikaatti, kertoo sekä havaitut poikkeamat että toteutetut korjaustoimenpiteet.

Kalibrointierojen huomioiminen liittyy olennaisesti epävarmuuden hallintaan: ne ovat osa mittausmenetelmän luotettavuuden arviointia ja vaikuttavat siihen, miten tulokset tulkitaan. Esimerkkinä: lämpötilamittari, jonka kalibrointierot ovat ±0,2 °C alueella 0–100 °C, katsotaan hyväksyttäväksi, jos mittaustulos pysyy tämän rajan sisällä.