kaksikirjaiminen

Kaksikirjaiminen on suomen kielen termi, joka tarkoittaa jotakin, joka koostuu tarkalleen kahdesta kirjaimesta. Sanaa käytetään kuvaamaan sekä sanoja että lyhenteitä tai koodeja, joiden merkkien määrä on kaksi. Etymologisesti termi koostuu sanoista kaksikirjaiminen ja -inen, ja se viittaa kirjainkoon enemmän kuin merkitykseen.

Käytössä kaksikirjaiminen voi viitata esimerkiksi kahdikirjaimisiin sanoihin tai kahdella kirjaimella kirjoitettuihin lyhenteisiin. Esimerkkejä suomalaisista kaksikirjaimisista sanoista ovat ja, on ja se, jotka ovat yleisiä yhteiskulkua ja kielen perusrakenteita kuvaavia sanoja. Lisäksi kielitieteessä ja sanakirjojen luetteloinnissa voidaan puhua kaksikirjaimisista sanoista tai kaksikirjaimisista koodeista (kaksi kirjainta pitkä koodi tai lyhenne). Termiä voidaan käyttää laajasti kuvaamaan merkkijonon pituutta eikä sen merkitystä.

Käytännön sovelluksissa kaksikirjaimisuutta käytetään tilastoinnissa, kielten vertailussa ja tyylilukemisessa, kun tarkastellaan sanaston rakennetta ja ilmaisun lyhyyttä. Esimerkiksi muissa kielissä, tietoisuus kaksikirjaimisista sanoista voi auttaa luokittelemaan morf-eemien tai oppikirjojen sanastoa. Kaksikirjaimisuus voi toisinaan vaikuttaa sanan käyttöön tai ääntämiseen kontekstin mukaan.

Näin ollen kaksikirjaiminen on käsite, joka auttaa kuvaamaan ja luokittelemaan ilmaisujen rakennetta niiden kirjainkoon perustuen.