kaavoituslainsäädäntöön

Kaavoituslainsäädäntö viittaa Suomessa Maankäyttö- ja rakennuslakiin, joka säätelee alueiden suunnittelua ja rakentamista. Laki muodostaa perustan kuntien kaavoitusprosessille, jonka tavoitteena on ohjata maankäyttöä kestävästi ja luoda edellytyksiä hyvälle elinympäristölle. Kaavoitusprosessiin kuuluu yleiskaavojen, asemakaavojen ja ranta-asemakaavojen laatiminen. Yleiskaava ohjaa laajempia alueita, kun taas asemakaava määrittelee yksityiskohtaisemmin rakentamisen ja muun maankäytön paikallisella tasolla. Ranta-asemakaavoja laaditaan ranta-alueiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

Kaavoituslainsäädännön keskeisiä periaatteita ovat muun muassa luonnonympäristön, kaupunkikuvan ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttäminen, rakentamisen terveellisyys ja turvallisuus sekä väestön hyvinvoinnin edistäminen. Lainsäädäntö edellyttää myös osallistumismahdollisuuksia kaavoitusprosessin eri vaiheissa, jotta asianosaisten ja yleisön näkemykset tulevat kuulluiksi. Kaavoitus on kuntien vastuulla, mutta valtio ja maakunnat osallistuvat yleisempien tavoitteiden ja valtakunnallisten alueidenkäytön suunnitelmien asettamiseen. Kaavoituslainsäädäntö pyrkii tasapainottamaan eri intressit ja turvaamaan kestävän kehityksen.