kaavayksiköllä

Kaavayksikkö (kaava- tai kaavayksikkö) on termi, jota käytetään kemiassa ja materiaalitieteissä kuvattaessa aineen rakennetta. Se tarkoittaa pienintä toistuvaa yksikköä, jonka kemiallinen koostumus ja suhteet säilyvät koko kiteisen rakenteen sisällä. Kaavayksikkö kuvaa aineen koostumusta käytännön tasolla ja toimii yleissääntö, jonka avulla voidaan laskea ominaisuuksia kuten massaa ja tiheyttä.

Käyttökontekstit ja erottelut. Ioniyhdisteissä kaavayksikkö viittaa neutraaliin kokonaisuuteen, joka on suurin yhteinen ja optimaalinen suhde ioneista. EsimerkiksiNaCl ja CaCO3 voidaan pitää niiden ioniyhdisteiden kaavayksikköinä, joissa kokonaisvaraus on nolla. Molecularisissa yhdisteissä kaavayksikkö on usein sama kuin molekyyli. Lisäksi eräissä materiaaleissa voidaan puhua empiirisestä kaavasta, joka vastaa pienintä kokonaisuutta, joka toistaa itseään kiteisessä rakenteessa.

Moolimäärä ja massat. Yhden moolin kaavayksiköiden kokonaismassa on aineen molaarinen massayksikkö (g/mol). Yhden kaavayksikön massa on kyseisen molaarisen massan arvo jaettuna Avogadro’n luvulla (noin 6,022×10^23). Tämä yhteys mahdollistaa aineen määrän ja massan kytkemisen stoikiometrisissa laskuissa.

Rakenteellinen konteksti. Kiinteässä aineessa yksi yksikköyksikkö voi kuulua useampaan perusyksikköön, jolloin kiteen pienin toistuva rakennusosa on kaavayksikkö, mutta yksikkösolu voi sisältää useita kaavayksiköitä. Tämä on yleistä esimerkiksi mineraaleissa ja suoloissa. Kaavayksikköjä käytetään siten sekä kemiallisen koostumuksen että kiteisen rakenteen kuvaamiseen.

---