yksikkösolu

Yksikkösolu on kiderakenteen pienin toistuva yksikkö, jonka toistolta koko kide voidaan rakentaa uudestaan kolmiulotteisesti. Sen määrittävät kolme solun reuna- tai lattiapisteeseen liittyvää jännitettä: a, b ja c sekä näiden välistenkulmien alfa (α), beta (β) ja gamma (γ). Yksikkösolun sisällä on motif, joka sijoitetaan jokaiselle kidepisteelle ja jonka avulla kukin toisto muodostaa kide‑koko rakenteen.

Yksikkösolu voi olla primitiivinen tai konventuaalinen. Primitiivinen solu sisältää vain yhden kidepisteen per soluyksikkö, kun taas konventuaalinen solu voi sisältää useamman kidepisteen ja on usein helpompi visualisoida kolmiulotteisena rakenteena. Yksikkösolun tilavuus voidaan laskea solua kohti käytettyjen reunaetäisyyksien ja kulmien avulla.

Kiteet voidaan jakaa 14 Bravais‑latticeen, jotka ryhmitellään seitsemään kidesystemiin: kuutio, neliöprismallinen (tetragonal), ortorombinen, romboedriset/kolmiokulmaiset (trigonal), monokliininen, triklininen sekä syntyinen (hexagonal). Kidesysteemin mukaisesti a, b, c ja α, β, γ saattavat olla yhtäsuuret tai kulmia voivat olla muita kuin 90 astetta. Esimerkkejä konventuaalisista soluista ovat kuutiomuodostelmat, joissa toistuvat kappaleet voivat olla hitsautuneita (keskitetty tai kasvojen keskitetty).

Yksikkösolun käsite on keskeinen kristallografian työväline. Sillä kuvataan kidepinnan järjestys, voidaan laskea tilavuus ja tiheys sekä tulkita röntgenhinnoitteluja ja muiden spektroskopisten mittausten tuloksia. Se muodostaa perustan myös reciprokoi‑tilan ja diffraktiokuvioiden analyysille.