kaasupäästöä

Kaasupäästö on ilmakehään vapautuvien kaasujen määrä, jonka lähteet ovat useimmiten ihmistoimintaa. Päästöihin sisältyvät sekä kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O), että ilmanlaadun heikentäjiä, kuten typen oksidit (NOx) ja rikkidioksidi (SO2). Päästöjä voidaan tarkastella sekä suoraan lähteestä vapautuvina että epäsuorasti, tuotantoketjujen kautta syntyvinä.

Päästöjä mitataan massana (esimerkiksi tonneissa vuodessa) tai käytetään CO2-ekvivalenttia (CO2e), jolla erilaisten kaasujen ilmastovaikutukset voidaan suhteuttaa yhdenmukaisesti.

Keskeisiä lähteitä ovat energiantuotanto ja polttoaineiden käyttö, liikenne, teollisuus, maatalous sekä rakennusala. Päästöt voivat olla suoria (savukaasut lähteestä) tai epäsuoria (tuotantoprosessien sivutuotteet) ja ne havaitaan sekä paikallisina mittauksina että kansallisina päästöinventaarioina. Kansainvälisesti päästöinventaarioita ohjaavat IPCC:n ohjeistukset.

Sääntely ja politiikka: useissa maissa on asetettu päästövähennystavoitteita ja käytössä markkinapohjaisia järjestelmiä, kuten EU:n päästökauppajärjestelmä (EU ETS). Lisäksi ilmanlaadun lainsäädäntö sekä energia-, liikenne- ja rakennuspolitiikat vaikuttavat päästöihin.

Päästöjen vähentäminen tapahtuu muun muassa siirtymällä puhtaampiin energialähteisiin, parantamalla energiatehokkuutta, sähköistämällä liikennettä sekä kehittämällä teollisuuden prosesseja ja päästöjen talteenottoa ja varastointia (CCS). Maatalous- ja rakennussektoreilla keinoja ovat muun muassa paremmat rehun- ja lannoituskäytännöt sekä polttoaineiden muutokset.