käyttövarmuuden

Käyttövarmuuden käsite kuvaa järjestelmän tai laitteen kykyä toimia määrättyyn käyttötarkoitukseen sovituissa olosuhteissa ilman toimintahäiriöitä. Se on keskeinen osa luotettavuus- ja ylläpitotekniikkaa sekä turvallisuuskriittisten järjestelmien suunnittelua ja hallintaa. Käyttövarmuus liittyy sekä laitteiston että ohjelmiston suorituskykyyn ja se huomioi toiminnan aikaiset häiriöt, huollon vaikutukset sekä käyttöympäristön vaatimukset.

Kolme keskeistä mittaria käyttövarmuuden arvioinnissa ovat: luotettavuus, saatavuus ja ylläpidettävyys. Luotettavuus mittaa sitä, miten todennäköisesti järjestelmä toimii odotetulla tavalla tietyllä aikavälillä. Saatavuus kuvaa, kuinka suuri osa ajasta järjestelmä on käytettävissä toimintaan, eli käytettävissäoloaika suhteessa kokonaiskestoaikaan. Ylläpidettävyys tarkoittaa sitä, kuinka nopeasti ja kustannustehokkaasti viat voidaan paikantaa ja korjata, sekä kuinka helposti järjestelmää voidaan huoltaa. Käyttövarmuutta seurataan myös tilastollisesti mittareilla kuten keskivertosiin rikkoutumisväli (MTBF), keskivertosiin korjausaika (MTTR) sekä kokonaiskäyttöaika.

Käyttövarmuutta parannetaan suunnittelussa ja elinkaaren aikana. Keinot sisältävät redundanssin ja vikasietoiset ratkaisut, järkevät varmistustoimenpiteet sekä ohjelmistojen ja laitteiden testauksen. Ylläpitoon panostetaan ennakoivalla ja ennusteellisella huollolla sekä keräämällä käyttö- ja vikadataa. Riskianalyysit, kuten FMEA ja fault tree analysis (FTA), sekä reliabiliteetin kehityksen seurantadata tukevat päätöksiä investoinneista ja ylläpidon priorisoinnista. Käyttövarmuutta pidetään tärkeänä monilla toimialoilla, kuten ilmailussa, autoteollisuudessa ja teollisessa automaatiossa, joissa toiminnan jatkuvuus ja turvallisuus ovat keskeisiä.