jätteenkäsittelymenetelmä

Jätteenkäsittelymenetelmä viittaa prosessiin tai sarjaan prosesseja, joita käytetään jätteiden keräämiseen, kuljettamiseen, käsittelyyn, hyödyntämiseen tai hävittämiseen. Tavoitteena on minimoida jätteen haitalliset vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen sekä pyrkiä hyödyntämään jätettä mahdollisimman tehokkaasti. Jätteenkäsittelymenetelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen pääryhmään: fyysiseen ja kemialliseen käsittelyyn sekä biologiseen ja termiseen käsittelyyn.

Fyysisiä ja kemiallisia menetelmiä ovat esimerkiksi lajittelu, murskaus, tiivistys ja poltto. Lajittelulla erotellaan jätteestä hyödynnettävät materiaalit, kuten paperi, metalli ja muovi. Murskaus ja tiivistys pienentävät jätteen tilavuutta, mikä helpottaa sen kuljetusta ja varastointia. Polttaminen on yksi yleisimmistä jätteenkäsittelytavoista, jossa jäte muutetaan lämmöksi ja kaasuksi. Polttamisesta syntyvä energia voidaan hyödyntää sähkön tai lämmön tuotantoon.

Biologisia menetelmiä käytetään erityisesti biohajoavan jätteen, kuten elintarvikejätteen ja puutarhajätteen, käsittelyyn. Kompostoinnissa mikro-organismit hajottavat orgaanisen aineksen ravinteikkaaksi mullaksi. Biokaasulaitoksissa orgaanista jätettä käsitellään anaerobisesti, jolloin syntyy biokaasua, jota voidaan käyttää energianlähteenä.

Hävittämismenetelmät, kuten kaatopaikat, ovat usein viimeinen vaihtoehto, kun jätettä ei voida muulla tavoin hyödyntää. Kaatopaikoilla jäte sijoitetaan kontrolloidusti maahan, ja pyritään minimoimaan ympäristöön kohdistuvia päästöjä. Kestävän jätteenkäsittelyn periaatteisiin kuuluu jätteen synnyn ehkäisy, uudelleenkäyttö, kierrätys ja materiaalihyödyntäminen ennen varsinaista hävittämistä.