järjestelmäriippuvuus

Järjestelmäriippuvuus tarkoittaa ohjelmiston riippuvuutta tietyn ympäristön tarjoamista ominaisuuksista, kuten käyttöjärjestelmän rajapinnoista, järjestelmäkirjastoista ja laitteistosta. Se kuvaa tilanteita, joissa ohjelman toimivuus tai käytettävyys on sidottu kohtiin, jotka voivat muuttua eri järjestelmissä tai eri asennusratkaisuissa. Järjestelmäriippuvuudet eroavat ohjelmointikielen sisäisistä kirjastoista, sillä ne ovat usein osa käyttöympäristöä eikä niinkään koodin sisäisiä riippuvuuksia.

Tyypillisiä järjestelmäriippuvuuksia ovat esimerkiksi käyttöjärjestelmä ja sen ABI (soveltuvuus tietyn kernelin, glibc:n tai vastaavien kautta), dynaamiset kirjastot (esimerkiksi DLL- tai .so-tiedostot), järjestelmätyökalut sekä ympäristötekijät kuten ympäristömuuttujat, kieli- ja ajonaikaiset ympäristöt sekä arkkitehtuuri. Riippuvuudet voivat myös liittyä laitteistoon tai erityisiin ei-standardisoituihin haaraumiin, kuten tiettyihin kernel-versioihin.

Hallinta ja siirrettävyys perustuvat riippuvuuksien tunnistamiseen, määrittämiseen ja kontrolliin. Käyttöjärjestelmäkohtaiset paketinhallintajärjestelmät (esimerkiksi apt, yum tai pacman) sekä ohjelmointikielikohtaiset paketointityökalut auttavat varmistamaan, että oikeat versiot ovat saatavilla. Konttiteknologiat (esimerkiksi Docker) ja virtuaalikoneet voivat eristää ympäristöt ja parantaa toistettavuutta sekä siirrettävyyttä, kun taas toistettavat rakennus- ja testausputket vähentävät ylläpitokustannuksia ja riskejä.

Haasteina ovat ohjelman toimivuuden riippuvuus OS-päivityksistä, ABI- ja API-muutoksista sekä vanhentuvista kirjastoversionpäivityksistä. Hyviä käytäntöjä ovat tarkat versionhallinta-asiakirjat, riippuvuuksien eristäminen ja dokumentointi sekä rakennus- ja testausprosessien standardointi.