Käyttöjärjestelmäkohtaiset

Käyttöjärjestelmä on tietokoneen tai muun laskentalaitteen ohjelmisto, joka hallinnoi laitteistoresursseja ja tarjoaa rajapintoja sovellusten ja käyttäjän vuorovaikutukselle. Sen perustoimintoja ovat prosessien ajoitus ja hallinta, muistin hallinta, tiedostojärjestelmien ylläpito, laiteohjainten tarjoaminen sekä verkko- ja turvallisuuspalvelut.

Käyttöjärjestelmä koostuu yleensä ytimestä (kernel), käyttöliittymästä (komentorivipohjainen tai graafinen) sekä apuohjelmista ja kirjastosta, jotka tukevat sovellusten toimintaa. Eri arkkitehtuurit erotellaan usein monoliittiseen ytimeen ja mikroytimeen perustuviksi ratkaisuiksi; valinta vaikuttaa suorituskykyyn, modulaarisuuteen ja kehitysmalliin.

Tyyppejä ovat muun muassa pöytäkoneiden ja palvelimien yleiskäyttöjärjestelmät, mobiilikäyttöjärjestelmät, upotetut järjestelmät ja reaaliaikakäyttöjärjestelmät. Tunnettuja esimerkkejä ovat Windows, macOS, Linux, Android ja iOS sekä erikoistuneita RTOS-ratkaisuja. Historiaan kuuluu siirtymä yksinkertaisista eräajojärjestelmistä monikäyttäjä- ja verkko-ominaisuuksia korostaviin järjestelmiin, esimerkiksi UNIXin ja sen johdannaisten vaikutus.

Käyttöjärjestelmän turvallisuus, vakaus ja päivitettävyys ovat keskeisiä käyttäjäkokemuksen ja järjestelmän luotettavuuden kannalta. Avoimen lähdekoodin ja kaupallisten ratkaisujen valinta heijastaa usein vaatimuksia hallittavuudesta, tuesta ja yhteensopivuudesta.