järjestelmäarkkitehtuureihin

Järjestelmäarkkitehtuuri kuvaa järjestelmän perusrakenteen: sen komponentit, niiden väliset suhteet sekä periaatteet, joiden mukaan järjestelmää suunnitellaan, rakennetaan ja ylläpidetään. Se käsittää sekä ohjelmisto- että järjestelmä- sekä yritysarkkitehtuurin osa-alueet: miten data liikkuu, miten toiminnallisuus ja rajapinnat jaetaan, sekä miten järjestelmä sijoittuu infrastruktuuriin ja ulkoisiin järjestelmiin. Tarkoituksena on luoda kestävä, joustava ja skaalautuva kokonaisuus sekä tukea liiketoiminnan tavoitteita.

Keskeisiä käsitteitä ovat arkkitehtuurityylit ja -mallit, kuten kerroksittainen arkkitehtuuri, klientti-palvelin, mikroarkkitehtuuri (mikropalvelut), tapahtumavetoiset ja palvelukeskeiset ratkaisut sekä tietovirtojen ja rajapintojen hallinta. Arkkitehtuuri toteutetaan näkyvien ja piilotettujen näkymien kautta: toiminnallinen näkymä, tietorakenteet ja data, sekä deployment- ja infrastruktuurin näkymät. Laadulliset ominaisuudet, kuten suorituskyky, skaalautuvuus, luotettavuus, turvallisuus, ylläpidettävyys ja muuttuvuus, ohjaavat arkkitehtuurin päätöksiä.

Arkkitehtuurityön tekee usein niin sanottu arkkitehtuurikehys — esimerkiksi TOGAF tai Zachman — sekä arkkitehtuuridokumentointi ja käytännön menetelmät kuten 4+1-malli.

Arkkitehtuuri on aina kompromissi; valinnat vaikuttavat sekä kehitystyön kustannuksiin että järjestelmän käytettävyyteen ja laajennettavuuteen. Esimerkkejä: monoliittinen arkkitehtuuri, jossa kaikki toiminnallisuus on yhdessä sovelluksessa, versus mikropalvelu-arkkitehtuuri, jossa toiminnallisuus on jaettu pieniin, erillisiin palveluihin; tapahtumapohjaiset järjestelmät korostavat asynkronista viestintää.

Järjestelmäarkkitehtuuri on keskeinen osa sekä ohjelmisto- että liiketoimintastrategian suunnittelua ja sen onnistuminen vaikuttaa järjestelmän elinkaareen, päivitettävyyteen ja kykyyn sopeutua muuttuviin tarpeisiin.