jännitteenjakajia

Jännitteenjakaja on sähköpiiri, joka jakaa jännitteen kahteen tai useampaan osaan. Yksinkertaisimmillaan se koostuu kahdesta peräkkäin kytketystä vastuksesta, joiden yhteinen liitoskohta muodostaa jaetun jännitteen ulostulon. Jännitteenjakajan perusperiaate perustuu Ohmin lakiin ja vastusten sarjakytkentään.

Kun jännitteenjakajan läpi kulkee virta, kunkin vastuksen yli syntyvä jännite on verrannollinen sen resistanssiin. Jakajan ulostulojännite määräytyy näiden vastusten resistanssisuhteiden perusteella. Esimerkiksi kahden samanarvoisen vastuksen tapauksessa ulostulojännite on puolet tulojännitteestä. Kaava ulostulojännitteen (Vout) laskemiseksi kahden vastuksen (R1 ja R2) sarjakytkennässä, joissa R1 on tulojännitteen (Vin) ja ulostulon välissä, on Vout = Vin * (R2 / (R1 + R2)).

Jännitteenjakajia käytetään monissa elektronisissa sovelluksissa, kuten referenssijännitteiden luomisessa, signaalien tason säätämisessä ja anturien lukemisessa. Ne ovat yksinkertaisia ja edullisia komponentteja, mutta niiden käyttöön liittyy myös rajoituksia. Jännitteenjakajan ulostulon kuormittaminen (kytkemällä siihen toinen piiri) muuttaa sen toimintaa, koska se vaikuttaa kokonaisresistanssiin ja siten jännitteen jakautumiseen. Tästä syystä kuormituksen on oltava riittävän suuri, jotta jännitteenjakajan toiminta pysyy vakaana.

On olemassa myös aktiivisia jännitteenjakajia, jotka hyödyntävät esimerkiksi operaatiovahvistimia ja voivat tarjota parempaa kuormituskykyä ja säädettävyyttä. Yksinkertaisimmillaan jännitteenjakaja on kuitenkin passiivinen RC- tai RL-piiri, joka perustuu pelkkiin vastuksiin, keloihin ja kondensaattoreihin.