jännitesenseä

Jännitesenseä, tai jännitesense, on elektronisen järjestelmän ominaisuus tai osa, jonka tehtävänä on mitata tietyn pisteen jännite suhteessa referenssijännitteeseen. Sitä käytetään pääasiassa säätö- ja mittauspiireissä sekä teholähteissä, jotta järjestelmä voi ylläpitää haluttua jännitetasoa ja kompensoida johdotusten vastuksia sekä kuorman aiheuttamaa jännitehäviötä.

Käyttö ja toteutus voivat vaihdella: yleisesti jännitesenseä toteutetaan paikallisena sense-johtona, joka mittaa jännitteen suoraan säädinpisteessä, tai kaukopantena (remote sensing), jossa sense-johtoja vedetään kuorman luo ja palautettu signaali otetaan sieltä. Remote sensing auttaa kompensoimaan johtojen vastuksia ja parantamaan regulaation tarkkuutta. Kelvin-sensing viittaa tarkkaan mittaukseen useilla sense-johtimilla, jotka erottavat suurten johtojen resistanssista aiheutuvan virheen.

Sovelluksia ovat muun muassa DC-DC- ja AC-DC-muuntimet, lineaariset regulaattorit, akkukäyttöiset järjestelmät sekä eri teholähteisiin ja mittauslaitteisiin liittyvä jännitevalvonta. Sense-signaali voi olla yksinkertainen tai differential (kaksipinnainen), riippuen järjestelmän jännite- ja maadoitusvaatimuksista sekä mittausmenetelmistä.

Teknisiä huomioita ovat sense-linjan impedanssi ja kohina, häiriöt sekä signaalin herkkyys muutoksille. Tärkeiksi nousevat myös common-mode-jännitteet, eristys- ja turvallisuusvaatimukset sekä oikea valinta sense-pisteen ja palautteen maadoituksesta. Hyvin toteutettu jännitesenseä parantaa säädön tarkkuutta, vasteaikaa ja kuorman muutoksiin reagointia.