johtokykyanturit

Johtokykyanturit mittaavat nesteen sähkönjohtavuutta, joka riippuu liuenneiden ionien määrästä. Yleisimmin mitattava arvo on specific conductivity κ, joka ilmoitetaan usein millisiemens per senttimetri (mS/cm) tai siemens per metri (S/m). Johtokykyarvot kertautuvat nesteen lämpötilan kanssa, joten monet laitteet tarjoavat lämpötilakorjauksen tai mahdollisuuden manuaaliseen säätöön.

Toimintaperiaate perustuu sähköjohtavuuden mittaamiseen elektroditen välitse. Sähkövirta kulkee nesteen läpi, ja mitattu johdanto- tai johtavuus G suhteutetaan cell constantiin K siten, että κ = G / K. Useimmat modernit anturit käyttävät vaihtovirtaa (AC) vähentääkseen elektrodipolarisaatiosta johtuvaa virhettä. Laitteet voivat näyttää sekä johdettuvan G:n että kappalekiin κ:n, ja ne voivat tarjota automaattisen lämpötilakorjauksen.

Tyypit ja rakenne ovat usein kaksi- tai nelielektrodi-johtokykyantureita. Kaksielektrodi-mallit ovat edullisempia, mutta alttiimpia polarisaatiolle, kun taas nelielektrodi-tyypit tarjoavat parempaa tarkkuutta erityisesti suurissa johtokykyalueissa. Anturit voivat olla kannettavia käsikilpailijoita tai inline-asennettavia prosessikytkimiä, joita käytetään kiertojärjestelmissä ja teollisissa prosesseissa.

Käyttökohteita ovat vesihuolto ja puhdistus, jätemuovien ja kemikaalien käsittely, elintarviketeollisuus sekä hydroponiset ja akvaariojärjestelmät. Kalibrointi tapahtuu standardiliuoksilla, ja jatkuva tai säännöllinen lämpötilakorjaus sekä elektroda- ja mittauspinnan puhdistus ovat tärkeitä huolto-ohjeita. Rajoitteita ovat elektrodi-peittyminen, epäpuhtaudet ja mittausalueesta riippuva epävarmuus sekä lämpötilan vaihteluihin liittyvät virheet.