johtamistapojen

johtamistavat ovat tapoja, joilla organisaation johto suuntaa, motivoi ja koordinoi työntekijöitä sekä resursseja. Ne vaikuttavat päätöksenteko- ja viestintäprosesseihin sekä ryhmän dynamiikkaan. Johtamistapojen tarkastelu auttaa ymmärtämään, miten erilaiset johtamisopit vaikuttavat suorituskykyyn, sitoutumiseen ja innovointiin.

Klassisia malleja ovat Kurt Lewinin kolme johtamistapaa: autoritaarinen, demokraattinen ja laissez-faire. Autoritaarinen johtaminen tiivistää päätökset johtajalle, demokraattinen antaa ryhmälle vaikutusmahdollisuuksia ja vastuu, ja laissez-faire mahdollistaa suurelta osin itseorganisoitumisen. Näiden mallien käyttöön liittyy eroja suhtautumisessa ohjaukseen sekä valvonnan tiukkuudessa.

Laajemmassa käytössä ovat myös transaktio- ja transformatiivinen johtajuus sekä palveleva johtajuus. Transaktiojohtajuus korostaa palkkio- ja rangaistusjärjestelmiä, transformatiivinen johtajuus visioon, inspiraatioon ja motivointiin sekä muutokseen; palveleva johtajuus painottaa johtajan roolia työntekijöiden tukena ja keinoilla heidän kasvuunsa. Tilannejohtaminen eli kyky mukauttaa johtamistapaa tilanteen mukaan on toinen keskeinen ajattelumalli. Lisäksi nykyaikaisessa keskustelussa korostuvat hajautettu tai jaettu johtajuus sekä ketterät johtamismallit, jotka tukevat nopeaa päätöksentekoa ja sopeutumista.

Organisaatioiden valinnoissa johtamistapoja arvioidaan kontekstin, kulttuurin ja tavoitteiden valossa. Tehokkaaseen johtamiseen kuuluu jatkuva palaute, koulutus ja eettinen harkinta sekä kyky sopeuttaa käytäntöjä sekä mittausten tuloksia. Onnistunut johtaminen ei yleensä nojaa yhteen malliin, vaan yhdistää elementtejä eri suuntauksista.